huhti 022011
 

Benz Patent-Motorwagen

Liikemies, kauppaneuvos Victor Forselius seisoi Turun satamassa ja katseli mietteisiin vaipuneena höyrylaiva Pehr Brahea, joka oli juuri kiinnitetty laituriin. Sen kyljet hohtivat kirkkaan valkoisina ja sen kahdesta piipusta nousi savua matalalla roikkuvan pilviverhon sisään. Aurinko oli noussut tuona aamuna Turussa klo 5:25 ja laskisi illalla klo 21:33. Se ei kuitenkaan kiinnostanut sillä hetkellä kauppaneuvosta. Hän hieroi hieman hermostuneena paljasta leukaansa, jonka sivuille levittäytyvä harmaa poskiparta tarttui luontevasti ilman näkyvää rajaa tuuheisiin viiksiin. Hän huusi välillä ohjeita miehille, jotka avasivat juuri kannella olevaa isoa myttyä. Pian sen sisältä paljastui uutuuttaan kiiltelevä Benz Velo Comfortable, joka työnnettiin varovasti ramppia pitkin laiturille. Sen ilmatäytteiset renkaat ottivat pehmeästi vastaan epätasaisen pinnan.

Benz Patent-Motorwagenin voimanlähde

Tuossa alun kuvailussa oli paljon fiktiota, mutta Karl F. Benzin valmistama Benz Velo Comfortable oli faktaa. Samoin sen uusi omistaja, historiallinen päivämäärä ja laiva, jonka saksalainen sukellusvene ampui upoksiin vuonna 1919. Kauppaneuvoksen vastaanottama auto oli neljäs Benz-malli. Ensimmäinen (Benz Patent-Motorwagen) valmistui vuonna 1985 ja sitä pidetään ensimmäisenä nykyaikaisena automobiilina, joka sai voimansa polttomoottorista. Se oli kolmipyöräinen ja vaikea ajettava. Nelipyöräinen malli ilmestyi vuonna 1893, kun Karl kehitti nykyisinkin käytössä olevan raidetanko-ohjauksen (double-pivot steering). Kauppaneuvoksen vastaanottamassa mallissa oli nelitahtinen, yksisylinterinen moottori, joka kehitti jo huikeat kolme hevosvoimaa 700 kierroksen minuuttivauhdilla. Moottorin tilavuus oli hieman yli litra ja se kulutti polttoainetta ainakin kymmenen kertaa tilavuutensa verran sadalla kilometrillä. Veto oli järjestetty ketjulla taka-akselille. Moottorissa oli vesijäähdytys ja paineella toimiva voitelujärjestelmä. 18 litraa vetävä polttoainesäiliö oli penkin alla, mistä bensiini virtasi omalla paineellaan kaasuttimeen. Eteenpäinmenoa helpotti kolmivaihteinen planeettavaihteisto. Tämän lisäksi siinä oli myös peruutusvaihde. Vauhtia vähensi vannejarru, joka vaikutti vain takapyöriin. Benz Velosta löytyi myös vakiovarusteena käsijarru.

Vaikka kauppaneuvoksen auto olikin ensimmäinen suomalaisen ostama nelipyöräinen kulkuneuvo, niin täysin outo näky se ei suinkaan ollut vuosisadan vaihteessa, sillä rikkaat venäläiset olivat jo ajelleet aiemmin omilla automobiileilla Turun mukulakivien peittämillä kaduilla. Kaupungin kujille olivat ilmestyneet jo vuonna 1880 myös hevosvetoiset raitiotievaunut. Luultavasti Victorin autokuumetta avitti myös huhtikuussa Pariisissa avattu maailmannäyttely, joka esitteli teollistuneen maailman tuotteita. Siellä oli näytteilleasettajia yli 76 000 ja kävijöitä kerrotaan olleen kymmeniä miljoonia. Näyttelyn saama suosio kertoi luultavasti ihmisten lisääntyneestä kiinnostuksesta tiedettä ja tekniikkaa kohtaan.

Benz Velo Comfortable

Victor Forselius kuului aikakauteen, jolloin Suomessa eli vielä vahvana huonekalutehtailija Viktor Julius von Wrighin perustama työväenliike. Se pyrki estämään työväestön radikalisoitumista poistamalla sosiaalisia epäkohtia. Se saikin enemmän kannatusta sivistyneistön kuin työläisten keskuudessa. Yhdistyksen toiminta näivettyi sillä hetkellä, kun sosialismi levisi poliittisena aatteena duunareiden keskuuteen. Myös kauppaneuvos Forselius teki oman osansa sosiaalisen kurjuuden lieventämiseksi. Hän oli mukana lastensuojelutyössä ja luultavasti piti myös hyvää huolta omista palkollisistaan. Tuskin olen pahemmin väärässä, jos oletan, että Benz Velon Comfortablen sätkätellessä pitkin Turun katuja, niin sitä kohti paiskottiin kiukkuisia herjoja köyhän kansan parista. Kitkaa lisäsi luultavasti myös samassa kaupungissa vuotta aiemmin perustettu Suomen Työväenpuolue. Sen pää-äänenkannattajaksi syntyi Työmies-lehti, joka ei varmaankaan kolahtanut kauppaneuvoksen postiluukusta aamuisin sisään. Luultavasti hän luki kustantamaansa Åbo Posten-lehteä. Hän varmaankin tuki ruotsalaisesta taustastaan huolimatta myös suomalaisuusaatetta, joten ehkä hänen eteisensä lattialle ilmestyi aamuisin myös Uusi Suometar. Melko pian sisällissodan jälkeen sen nimeksi vaihtui meille jo tutumpi Uusi Suomi. Oletan Victorin kuuluneen myös Vanhasuomalaiseen puolueeseen, joka suhtautui melko sovittelevasti Venäjän pyrkimykseen liittää oma kotimaamme tiukemmin sen talutusnuoraan. Tuota tehtävää oli valjastettu suorittamaan vihattu kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov, jonka Eugen Schauman ampui myöhemmin kuoliaaksi Valtioneuvoston linnassa.

Kolme vuotta sen jälkeen, kun Victor kurvaili  uudella Mersullaan pitkin Turun mukulakivikatuja, ajettiin Ranskan ensimmäinen ympäriajo Le Tour. Se lähti vuonna 1903 heinäkuun ensimmäisenä päivänä klo 3:16 aamuyöllä Pariisista. Kilpailu oli pituudeltaan 2428 kilometriä ja sen voitti Maurice Garin. Hän käytti aikaa tuohon legendaariseen kierrokseen tarkalleen 93 tuntia ja 29 minuuttia. Se tekee keskinopeudeksi 25,5 km/h. Aikamoista vauhtia tuon ajan fillarilla. Kauppaneuvos Forseliuksen Benz Velo Comfortabe ei olisi pysynyt mukana, ei alkuunkaan. Sen kolme hevosvoimaa kehittävä moottori olisi tuskin riittänyt edes kiskomaan tuota noin 300 kiloa painavaa ajoneuvoa vuorenrinteitä ylös. Ja vaikka se olisi pystynyt siihen, niin turvallinen alastulo olisi vaatinut varmaankin tehokkaampia jarruja.